Sanovat, että blogien pitäisi erottua massasta menestyäkseen, sanovat myös kirjoittajien täytyvän erottua massasta menestyäkseen. "Jaa", sanon minä, oman elämäni Nuuskamuikkunen - siinä vasta hieno hahmo, harmi vain ettei Muumipeikon ja Muikkusen suhde oikein toimi, parisuhdeterapiaa tarvitsisivat.
En voi väittää olevani mitenkään kovin erityisen erottuva, enkä myöskään edes halua olla. Tulisi paineita kirjoittaa jotain, ja toisaalta on ihan hyvä sekin, ettei suurin osa ihmisistä ikinä löydä tähän(kään) blogiin. Aion lähinnä höpötellä kaikenlaista kirjoista ja kirjallisuudesta, ehkä postata joskus tekstejä teidän raadeltaviksenne. Kommentointi on siis jopa suotavaa. En väitä olevani maailman paras kirjoittaja enkä siihen edes pyrikään, lähinnä nautin kirjoittamisesta silloin kun se tuntuu sujuvan. On muuten jännä, kuinka koulussa äidinkielentunneilla ei _ikinä_ inspaa. Joskus taas sitten inspaa liiankin kanssa ja kärsin ylivuotavasta inspiraatiosta päätyen kirjoittamaan vielä 4am, uskokaa pois että siitä harvoin seuraa mitään hyvää.
(Suomeksi siis yöllä vaikuttaa siltä, että kirjoitan uudelleen Dorian Grayn muotokuvaa ja aamulla huomaan tekstin olevan lähinnä tyyliä "menen kauppaan ja. otan bannnnn *nukkumista* aanin laatikosta. sYÖN SEN." Ei siis ihan klassikkoainesta.)
Blogi tuskin tulee olemaan kovinkaan aktiivinen, ottaen huomioon sen, että omistan elämän - tosin vain nimellisen, mutta kuitenkin. Opiskelu tulee viemään jatkossa enemmän aikaa elämästäni, kuin myös toivottavasti jonkin verran myös liikkuminen. Tavoitteena siis ehkä jaksaa lenkkeillä ja niin edelleen ja niin edelleen... Tämän vastapainona siis rakastan kyllä leipomista, joten siinä saattaa vierähtää enemmänkin aikaa. En siis toivon mukaan selittele postauksissani kuinka edellisestä vierähtää aikaa.
...mitäs tässä vielä täytyisi kertoa? *mutisee itsekseen* Suhteestani kirjoihin ja kirjallisuuteen täytyy todeta, että nyt 9 vuotta elämästäni on kulunut aika lailla lukien (lmao, luulin vuosia olleen enemmänkin) ja musiikin parissa myöskin. En ole minkään tason genrerasisti, jos juoni kiehtoo, se kiehtoo. Voin kuitenkin myöntää fantasian ja historian houkuttelevan eniten. Suuresti elämääni ovat vaikuttaneet mm. Cassandra Claren Varjojen kaupungit -sarja ja Becca Fitzpatrickin Enkelisaaga. Tiedän, kuulostaa melko suppealta kirjamaulta, mutta voin puolustuksekseni sanoa nauttineeni suuresti mm. Hannu Rajamäen Kvanttivaras-trilogiasta. Tällä hetkellä George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu kiehtoo suuresti, hyllyssä taas polttelevat Kerstin Gierin Liitto ja Theo Lawrencen Hehkuva ruumis.
Täten toivotan sinut tervetulleeksi seuraamaan virtaa Sanojen matkassa!
- Heli
Ps. Jos olet joskus sattunut törmäämään blogiin Hulluna kirjoihin, hienoa, että löysit myös tänne!
